Assauwen Torni

Ennen vanhaan kaupunkilaiset elivät hyvin lähellä eläimiä – enkä tarkoita vain kissoja ja koiria kuten nykyään, vaan myös hevoset, lehmät, siat ja muut kotieläimet olivat samaa huushollia. Ilman niitä ei yksinkertaisesti olisi tultu toimeen! Kaupungin elikot kävivät kesäaikaan muurin ulkopuolella laitumella. Sinne ne vietiin tietysti Karjaportista, jonka tornit olivat 1800-luvulle – eli purkamiseensa asti – minun hyviä naapureitani. Kerrotaan, että olisin itsekin saanut nimeni karjapaimenelta nimeltään Assauwe eli Asso, joka luultavasti oli ihan virolainen mies.

Ensialkuun minä olin kulmikas ja kaksikerroksinen ja sijaitsin etelämuurin ulkopuolella. Vajaat sata vuotta myöhemmin muuriin tehtiin aukko, minusta kasvatettiin kolmikerroksinen ja puolikaaren muotoinen. Täytyy sanoa myös, että aikojen kuluessa minua on kutsuttu talonomistajien mukaan myös Bevermansin ja Buchausin torniksi. 

Paljon myöhemmin, 1800-luvulla alakertani toimi hevostallina. Myöhemmin torniin muutti konservatorio, ja vuodesta 1934 lähtien tornissa ja siihen liittyvässä talossa on toiminut Viron teatteri- ja musiikkimuseo. Takanani olevaa sisäpihaa kutsutaan Asson pihaksi (Asso õu) tai Karjapihaksi (Karjasehoov).