Kolmen Munkin Patsaat

Seisahtukaamme hetkeksi Tanskan kuninkaan puutarhaan eli Taani kuninga aeda muistelemaan historiallisen puiston tarinaa ja legendoja. Suunnitelma meistä kolmesta syntyi Tallinnan vuonna 2011 järjestämässä ideakilpailussa, johon kuvanveistäjät Simson von Seakyll (Aivar Simson) ja Paul Mänd osallistuivat.. Olemmekin heidän luomuksiaan, kolme 2,5 metrin korkuista pronssista hahmoa: Odottava munkki Ambrosius, Rukoileva munkki Bartholomeus sekä Katseleva munkki Claudius. Valmistuimme ja meidät valaistiin vuonna 2015 kiinteistösijoitusyhtiö Kapitelin tuella, ja tarinaamme kertoo kaupunginmuuriin kiinnitetty opastaulu.

Tämä sisäpihamainen puutarha, jota vanhimmissa asiakirjoissa nimitetään vain ”lyhyeksi vuoreksi” (mons brevi) ja joka sarven tavoin ulkonee ”pitkästä vuoresta” (mons longhi) eli nykyisestä Toompean mäestä, on tunnettu keskiajalla myös Marstallin tai Työpihan mäkenä. Yksityisomistukseen 1800-luvulla siirryttyään aluetta kutsuttiin vuorollaan Nestlerin, Liemannin ja Sieversin tarhaksi, myöhemmin myös Kuninkaan tarhaksi. Nykyään pihan nimenä on Tanskan kuninkaan puutarha. 

Kun piha-aluetta reunustavia torneja alettiin 1700-luvun lopulla muuntaa asumiskäyttöön, tapahtui monia eriskummallisia asioita, joiden vuoksi koko aluetta on sen jälkeen pidetty oikeana kummitusten tyyssijana. Kaupungin vanhin kummitustorni lienee Tallitorni, mutta eniten aavetarinoita liittyy Lühike jalg -kadun porttitorniin, jossa oli asuntoja yli sadan vuoden ajan. Tunnetuin haamuista on Justinus-niminen, alkujaan pyövelin oppipoikana toiminut dominikaanimunkki eli nk. Musta munkki. Useimmiten hänet on nähty valtavana valohahmona: välillä rukoilevana, välillä nuhtelevana tai toisinaan maailmaa parantavien viestien tuojana. Onpa tosin väitetty munkkeja olleen useampiakin, mikä voisi selittää näitä eri rooleja.

Viimeksi Justinius nähtiin 1980-luvun puolivälissä, kun Tallinnan Vanhankaupungin päivien aikoihin puolalaiset työmiehet olivat entisöimässä porttitornia keskiaikaiseen asuunsa. Kulttuurihistorioitsija Jüri Kuuskemaa on puolestaan kertonut tornissa asuneesta Arnold Kallaksesta, joka oli nähnyt erään kerran peräti neljä munkkia tanssimassa. Tämän pohjalta meidät munkkipatsaat onkin hahmoteltu.

Porttitornissa toimivan vanhan musiikin yhtyeen Hortus Musicuksen johtaja ja kapellimestari Andres Mustonen päätti tiloihin muuttaessaansiunata rakennuksen, jotta aaveet poistuisivat. Ehkäpä siksi ei tornin ympäristössä olekaan enää aikoihin kummitellut. Porttitorni yhdistää historiallisen yläkaupungin eli Toompean ja alakaupungin toisiinsa kulkuväylänä. Jotkut arvelevat, että jos valtakamppailu kaupunginosienvälillä muuttuu liian kuumaksi, munkkien on tultava takaisin rukoilemaan parempien aikojen puolesta.

Nyt sinun kannattaa jatkaa matkaasi Lyhyen jalan porttitornin portaikon kautta Pikk jalg -kadulle ja kohti alakaupunkia. Komeat aatelispalatsit ja me munkit jäämme katsomaan jälkeesi.