Kultajalan Torni

Olen iäkäs Tanskan-vallan aikainen torni, jota muinoin kutsuttiinNunnienpihan torniksi ja myös pilkattiin nimellä Huonokattoinen torni. Aiemmin olin kaupungin puoleiselta kyljeltäni avoin, sellainen kuin Neitsyttorni on nykyäänkin. 

Minut rakennettiin näille sijoilleni, kaupunginmuurin läntiseksi kulmatorniksi ilmeisesti vuosina 1311-1320. Kun kaupunki omi nunnaluostarin muurin itselleen vuonna 1422, minusta tehtiin korkeampi ja vankempi. Revalin kaupunki paloi pahoin keväällä 1433, ja vuotta myöhemmissä asiakirjoissa minua nimitettiin jo Kuldjala eli Kultajalan torniksi (de Guldene Voet).

Yleisesti ottaen olen säilynyt aika hyvin läpi vuosisatojen, vaikka joskus huligaanit ovatkin saaneet tulipaloja aikaan. Kultajalan ohella minua on kutsuttu myös Kodulinna eli Kotikaupungin torniksi – tilojani on hyödynnetty ansioituneen,  vapaaehtoisvoimin Vanhaakaupunkia siivonneen ja kunnostaneen Kodulinna-nuorisoseuran näyttely-, luento- ja konserttipaikkana. Ja esiintyyhän täällä myös Kuldjalan lauluseura. Tornin alaosan muurissa on pyörökaarinen syvennys – erityinen ja helposti havaittavapaikka, jossa ihmiset ottavat mielellään kuvia toisistaan. Jotkut arvelevat, että paikalla on järjestetty jopa salaisia rituaaleja.