Kuva
Tiit Veermäe
Ennen Jälkeen

Laboratooriumi-Katu

Audio

Olen kaupungin läntisin muurinvieruskatu, samankaltainen kuin mitä Müürivahe on Vanhankaupungin idänpuoleisen muurin juurella. Me olemmekin alkujaan keskiaikaisia puolustuskäytäviä – kapeita, hieman hämäriä ja salamyhkäisiä.  

Tiesitkö, että Müürivahe-kadun kanssa olemme vaihtaneet keskenämme myös nimiä? Aiemmin minä olin Muuri-katu eli Mauerstrasse, mutta vuonna 1872 minut nimettiin Laboratooriumi-kaduksi. Tuo nimi juontui tykistölle ruutia valmistaneesta ”laboratoriosta”. Siinä yhteydessä Muuri-kadun nimi siirtyi toiselle puolelle kaupunkia Müürivahe-kadulle. Ruotsin-vallan ajalla minua sanottiin myös Bastioni-kaduksi. Niihin aikoihin muurin takanahan oli multavalleja.

Sekä minun että Müürivahen vierellä kulkevan kaupunginmuurin alaosassa voit huomata siellä täällä goottilaistyylisiä suippokaarisia syvennyksiä. Monelle tullee niistä mieleen Gotlannin saaren vanha Visbyn kaupunginmuuri. Syvennyksien avulla säästettiin rakennuskiveä ilman, että muuri olisi siitä heikentynyt. Nykyään ulotun pohjoisessa Tolli- ja Lai-katujen risteykseen asti, etelässä taas Aida- ja Kooli-katujen kulmaukseen. Müürivahe on kyllä minua pidempi, mutta goottilainen henki on säilynyt varrellani sitä paremmin – sen huomaa kuka tahansa luokseni tullessaan!