Luostariportti ja Muurikäytävä

Minua kutsutaan nimellä Kloostrivärav (Klosterpforte) eli Luostariportti, mutta olen ollut kirjoilla myös muodossa Suur-Kloostrivärav tai jopa uudempi Nunnavärav. 

Oikeastaan voisin käyttää ylpeästi myös nimeä Wilhelm Neumannin portti, sillä tämä mecklenburgilaisen kauppiaan poika oli 1800-luvun lopulla kaupungin terävimpiin aivoihin kuuluva itseoppinut historioitsija ja arkkitehti. Hänen ansioihinsa kuuluu lukuisia asioita, joilla Revalin ja Riian kaupunkien historiaa on tehty tunnetuksi ja arvostetuksi.

Minut luotiin siis Wilhelmin piirustusten mukaan 1897, kun Suur-Kloostri-kadun jatketta Nunne-kadun suuntaan rakennettiin. Suippokaarinen uusgoottilainen portti sekä kaksi jalankulkijaporttia puhkaistiin Nunnatornin ja Saunatornin väliseen muuriin, jotta Vanhankaupungin ja Baltian aseman välinen liikenne toimisi sujuvammin. Nykyisellä Nunne-kadulla ollut mahtava porttikompleksi oli purettu jo aiemmin – paria vuotta ennen kuin junat alkoivat kulkea Pietarin ja Tallinnan väliä vuonna 1870, mutta se ei tuolloin helpottanutliikenteen tukkoisuutta. Minä olin ratkaisu ongelmaan!