Munkkientakainen Torni

Olen Munkkientakainen torni (viroksi Munkadetagune torn), sillä seison aivan kaupungin erään tärkeimmän laitoksen, dominikaanien Pyhän Katariinan luostarin takana. 

Dominikaanit eli saarnaajaveljet tai ”jumalan koirat” olivat merkittäviä tekijöitä kaupungissa. He osasivat viron kieltä, opettivat täkäläisiä ja olivat muutenkin toimeliasta väkeä. Valtavaan luostariin kuului myös suuri kirkko. Katolilaisvastaisen uskonpuhdistuksen levitessä maa alkoi kuitenkin polttaa munkkien jalkojen alla. He lähtivät ja kirkko poltettiin. Itsekin olen ollut liekeissä monet kerrat: jo keväällä vuonna 1433 paloin kaupungin suurpalossa, joten tiedän mistä puhun. Punainen kukko oli kimpussani viimeksi 25 vuotta sitten. 

Ruotsin vallan aikana 1600-luvulla minua kutsuttiin Süütenööride torniksi eli Sytystyslankatorniksi, saksaksi olin Lunten Thurm eli Lunttutorni. 1700-luvun lopulle saakka tiloissani säilytettiin nimittäin ammustarvikkeita. Minut yksityistettiin 1800-luvun alussa, kuten monet muutkin tornit noihin aikoihin, ja sisällenirakennettiin asuntoja ja varastotiloja. 1970–1980-luvuilla minut restauroitiin ja tiloissani avattiin kahvila. Vuoden 1993 tulipalon jälkeen olin pitkän aikaa tyhjillään ja omistuksestani käytiin kiistaa, mutta nyt olen taas huippukunnossa.