Kuva
Tiit Veermäe
Ennen Jälkeen

Patkulin Portaat

Audio

Vaikka Stenbockin talon pylväät ovat ensimmäinen katseenvangitsija monille, voi Patkuli treppil eli suomeksi Patkulin portailla kokea esteettisen ilon ohella onnistumisen ja saavutuksen riemua, kunhan päättää – kuten ainoa oikea päätös onkin – kiivetä portaat ylös asti. Sitä paitsi Stenbockin talossahan työskentelee Viron hallitus, joten sinne ei satunnaisella matkailijalla ole turvasyistä asiaa.

Minä valmistuin vuonna 1903 kaikkien romantiikanjanoisten kuljeskelijoiden ja sunnuntaikävelijöiden suureksi riemuksi. Tuolloin, vuosisadan vaihteessa patseeraaminen oli suurta muotia: päiväkävelyllä nähtiin ja näyttäydyttiin, ja nautittiin samalla kauniista maisemista! Nunne-kadulta ylös näköalatasanteelle johti 157 askelmaa. Mahdollisuus kiivetä ihailemaan 180 asteen panoraamanäkymää kaupungin ja meren suuntaan houkutteli toki myös matkailijoita. Tuolloin kun ei ollut Instagramia, ei Facebookia eikä edes televisiota tai radiota. Mainokset kiersivät suusta suuhun kansan keskuudessa. 

Nykyään harva ehkä enää sitä tietää, mutta aikoinaan nimestäni käytiin kovaakin kiistaa. Jotkut väittivät, että olin saanut nimeni Ruotsin suuren luopion, Johann Reinhold Patkulin mukaan. Todellisuudessa nimeni juontuu lähellä sijainneesta maalinnakkeesta eli Patkulin redutista, joka taas oli nimetty aivan toisen suvun jäsenen, Ruotsin-vallan aikaisen Tallinnan ja Vironmaan varakuvernöörin Dietrich Friedrich von Patkulin mukaan. Viron itsenäistyttyä monet olivat sitä mieltä, että varakuvernööri ei ollut näin tärkeän paikan nimeä väärti: suuren Pohjan sodan aikana hän oli näet poltattanut etukaupungit jo ennen venäläisten saapumista, niin että kaikki väki joutui ahtautumaan kaupunginmuurien sisälle ja rutto pääsi leviämään valtoimenaan. Siihen Tallinna tuolloin sortuikin: kaupunki antautui ja jäi venäläisten käsiin. Mutta jälkiviisaushan on kaiken viisauden äiti.

Entisen aatelispalatsin pihaan rakennettu Patkulin näköalatasanne oli Viron neuvostomiehityksen vuosina paikka, jolla käytiin huokailemassa meren suuntaan ja haistelemassa vapauden tuulia. Kun katsot alhaalta portaiden mutkittelua ja katseesi osuu ylös Toompealle, niin ensimmäisenä silmääsi osunnee Viron hallitusrakennuksen komeat pylväät. Kyseinen Stenbockin talo rakennettiin vuosina 1787–1792 kreivi Jakob Pontus Stenbockin kaupunkipalatsiksi. Sen jälkeen sillä on ollut lukuisia omistajia, ja onpa se toiminut Toomkoolin eli Tuomiokirkkokoulun oppilasasuntolana ja pitkään myös oikeustalona.