Saunatorni

Sain alkuni vuosina 1371–72 pienenä satula- eli muurinharjatornina. Vuoteen 1422 asti kuuluin muurin osan kanssa sistersiläisten Pyhän Mikaelin nunnaluostariin. Jo 1200-luvulla paikalla oli ollut nunnaluostarin 3,5 metriä korkea kehämuuri sekä naisten sauna; siitä juontuu myös nimeni.

Pyhän Mikaelin nunnaluostari oli aatelisten – sekä leskien että naimattomien luostarilaitos, joka legendan mukaan perustettiin Tanskan kuningas Eerikin näkemän unen perusteella ”paikkaan, jossa on lunta myös kesäisin”. Luostari oli pitkään kaupunginmuurin ulkopuolella ja sillä oli oma muurinsa, mutta kuninkaan erityisvaltuuttaman ritarin Jens Kannen ohjeiden mukaan uuden kaupunginmuurin piti sulkea sisäpuolelleen myös luostari. 

Luostarin olirakennettava muuri ja tornit omin voimineen. Ei toki niin, että sisaret olisivat latoneet kiviä tai kantaneet laastia, mutta luostarin tuli löytää varat rakennustöihin omasta varallisuudestaan ja maaomaisuudestaan. Sistersiläismunkit ovat olleet aina kovia rakennusmiehiä, mutta sisaret ovat keskittyneetperinteisiin naisten käsitöihin. Kaupungilla tosin kuiskailtiin, että täkäläiset nunnatkin pitivät hauskaa ja välillä oikein reippaasti – jopa miesten seurassa!

Vuoden 1422 uudistustöissä kivistä rakennetut osani nousivat 12 metrin korkeuteen. Samoihin aikoihin nunnat riitaantuivat kaupungin raadin kanssa, sillä naisten sauna häiritsi muurin puolustuskäytävän rakentamista ja raatiherrat vaativat sen purkamista. Joparitarikunnan suurmestarin piti puuttua asiaan! Lopulta vanha sauna purettiin, ja nunnien piti kehitellä itselleen uudet kylpymahdollisuudet. 

1800-luvulle tultaessa yläosani olivat pahasti raunioituneet, mutta vuonna 1898 minut restauroitiin läheisen Nunnientakaisen tornin malliin.