Wulfardin-takainen Torni

Minä olen Wulfardin-takainen torni, koska tässä lähistöllä asui vuonna 1410 torninpäälliköksi historiankirjoissa mainittu Wulffard Rosendal. Hän oli kauppias ja entinen Turun kaupungin pormestari Suomessa, mutta Tallinnaan muutettuaan hän velkaantui niin pahasti, että panttasi talonsa ja lähti Piritan luostariin elätiksi. Varsin pian sen jälkeen hänen nimensä poistettiin tornipäälliköiden luettelosta – luultavasti hän siirtyi enkelikuoroon.

Oma tarinani on lähes yhtä surullinen. Nykyään minusta näkee vain yhden kerroksen, mutta aikoinaan kerroksia oli neljä! Kun hieman minun jälkeeni vuonna 1529 naapuriin kohosi Suuren Rantaportin tykkitorni eli Paksu Margareeta ja sen jälkeen rakennettiin muurin edustalle myös bastionit, minua ei enää tarvittu sotatoimiin. Jäin ilman hoitoa ja huolenpitoa. Vuoden 1757 Pietarin-päivän eli kesäkuun 29. päivän suurpalossa tuhoutui vierelleni 30 vuotta aiemmin rakennettu Pietari Suuren kaupunkipalatsi ja oikeastaan koko kortteli. Palon jälkeen myös minut merkittiin kirjoihin palaneena ruutitornina. Tosin en minä silloin enää ruutivarastona toiminut – jos olisin, ei minusta eikä ympäristöstä olisi jäänyt jäljelle tätäkään vähää.

Vuonna 1870 minut purettiin tuolloisen muurin harjakorkeuden tasolle asti, ja sen jälkeen toimin enää mylläri Wilhelmin tontille (nykyisen osoitteen Tolli 4 sisäpihalle) vievänä holvattuna porttikäytävänä. 1980-luvun lopun restauroinnista lähtien olen kuitenkin ollut Tallinnan kaupunginarkiston käytössä – joten loppu hyvin, kaikki hyvin.