Hellemanin Torni

Minä olen naapureitani nuorempi! Munkkientakainen torni ja muinainen Virun mahtiportti – josta tänään on jäljellä enää pari etuportin tornia – ovat puoli vuosisataa minua vanhempia. 

Asiakirjoissa minut mainittiin ensimmäisen kerran Hollemanin tornina, myöhemmin jo Hellemanina. Kolmen kerrokseni alapuolella on vielä oudohko, oveton alatila, jonka tarkoitus on ollut ehkä suojata tornia kosteudelta. Pehmeän maaperän ja heikkojen perustusten takia vajosin viereisen muurin kanssa metrin verran kallelleen. 1960-luvulla minut ja muuri tuettiin taas pystyyn, ja vieläkin tässä lähellä Müürivahe-kadulla, no siellä missä mummot myyvät villapuseroita ja lapasia, voi nähdä suuret betonituet. Melko ikäviltähän ne näyttävät, mutta olen tottunut niihin ja ne tekevät tehtävänsä.

1980-luvulla minut liitettiin muurin toisella puolella olevaan Uus-kadun Elokuvaliiton taloon. Samoihin aikoihin puolalaiset rakennusmiehet tekivät tästä Virun portille vievän muurinvieruskäytävän, jota jatkettiin reilut kymmenen vuotta sitten myös toiseen suuntaan. Nyt luotani pääsee suoraan Munkkientakaiselle tornille. Sain myös uudet kierreportaat, joten nyt pääsee ylös ja alas mukavammin; ennen piti nimittäin ravata 200 metriä pitkää käytävää edestakaisin.