Vene-Kadun Muuri

Vene-kadun pääty Brookusplatsin aukiolla eli Sulevimäen, Olevimäen ja Vene-kadun risteyksessä.

Minä olen vanha ja kunnianarvoisa kaupungin valtasuoni – katu, joka on yhdistänyt alusta lähtien toria ja satamaa. Kauppiaiden lisäksi täällä vilisi keskiajan lopulle asti munkkeja, ja siksi minua pidettiin pyhänä ja hengellisenä kulmakuntana.

Alkupääni on Raatihuoneen lähistöllä Vanaturun eli Vanhantorin mutkassa, mistä ulotun Brookusplatsille. Tällä entisellä aukiolla, nykyisessä katujen risteyskohdassa sijaitsi 1800-luvulle saakka keskiaikainen Pieni rantaportti, josta on enää jäljellä vain kadunnimi Väike rannavärav sekä pieni vartiotupa Uus-kadun toisella puolella. 

Tie Raatihuoneelta satamaan vei suuren Katariinan luostarin ja muiden luostarirakennusten ohi. Lisäksi matkan varrella oli venäläinen kauppapiha ja kirkko. Alun alkaen nimeni olikin Munkkikatu – Platea Monachorum eli Monnekestrasse. Uskonpuhdistus lakaisi munkit kuitenkin muille maille jo lähes 500 vuotta sitten. Siinä samalla tuhottiin ja poltettiin dominikaanien luostari, ja sen vilja-aitasta tehtiin ase- ja varusvarasto, saksaksi Rüsthaus. Tästä tulikin myös kadun nimeksi Rüststrasse, mutta samanaikaisesti puhuttiin myös Russ-Strassesta eli Venäjänkadusta tai Vene-kadusta. 

Kadonneita dominikaaniveljiä muisteltiin vielä 1800-luvun alussa, kun minusta käytettiin Mönchenstrasse-nimeä. Kun kuvernööri vaati vuonna 1872, että kadunnimet olisivat näkyvissä kolmella kielellä, minun nimekseni jäi ensin saksankielinen Rüststrasse, sen jälkeen Russ-Strasse. Venäjänkielisessä kyltissäni luki Nikolskaja uulits, paikallisen ortodoksikirkon nimikkopyhimyksen Nikolai Ihmeidentekijän mukaan. Vironkielisessä nimikyltissä luki Vene tänav eli Venäjänkatu tai Venäläiskatu. 

Kadun viimeinen kolmannes ortodoksikirkolta eteenpäin kulkee vanhan kaupunginmuurin vierustaa. Aivan loppupäässä muuri on täysin näkyvissä, sillä 1970-luvun restauroinnissa muurinvierustan rakennukset purettiin ja keskiaikainen goottilainen kalkkikiviseinä ja kaarisyvennykset tuotiin näkyviin koko komeudessaan. Erityisen edustava olen iltaisin työpäivän päätyttyä, kun kaupustelijat ovat keränneet kimpsunsa ja kampsunsa, ja lähteneet koteihinsa nauttimaan hyvin ansaittua lepohetkeä.