Hengenpaimenia ja karjanajajia Audio

1 KM
30 MIN

Vuosisatojen kuluessa näillä mailla on liikkunut monia erilaisia pyhiä miehiä – tarkoitan nyt oikeita eläviä munkkeja enkä mitään kummituksia. Eniten täällä on ollut aina dominikaaneja eli saarnaajaveljiä tai ”mustia veljiä”, joiksi heitä myös tumman viittansa ja päähineensä vuoksi kutsuttiin. Mutta paljon on ollut muitakin hengenmiehiä ja sielunpaimenia. Toki aina on ollut myös oikeita paimenia ajamassa kaupungin karjaa laitumelle torviinsa toitotellen. Myös ajurit kolistelivat vankkureilla tuoden kauppiaille uutta tavaraa. Täällä Brookusplatsin lähellä on ollut myös Russkij Konets eli venäläisten kauppiaiden tori ja kirkko. Saattoipa täällä nähdä jonkun ilotytönkin. Ja kerran saatiin eräs Katariinan luostarin nuori munkki isänsä kanssa rysän päältä kiinni Müürivahe-kadun ”Punaisesta luostarista” eli ilotalosta!

Suosituksia

Seuraava lähin valaistu Vanhankaupungin kulttuurireitti alkaa tykkitorni Kiek in de Kökin takaa. Kummituksia ja legendoja

Vene-Kadun Muuri Audio

Minä olen vanha ja kunnianarvoisa kaupungin valtasuoni – katu, joka on yhdistänyt alusta lähtien toria ja satamaa. Kauppiaiden lisäksi täällä vilisi keskiajan lopulle asti munkkeja, ja siksi minua pidettiin pyhänä ja hengellisenä kulmakuntana.

Bremenin Torni ja Kuja Audio

Vaikka olenkin nimeltäni Bremenin torni, se ei johdu pohjoissaksalaisesta Bremenin kaupungista vaan täällä asuneesta Bremer-nimisestä porvarista.  

Munkkientakainen Torni Audio

Olen Munkkientakainen torni (viroksi Munkadetagune torn), sillä seison aivan kaupungin erään tärkeimmän laitoksen, dominikaanien Pyhän Katariinan luostarin takana. 

Müürivahe-Kadun Muuri Audio

Vieressäni kulki puolustuskäytävä, jolla vilisi keskiajalla mustakaapuisia veljiä ja saarnamiehiä. Kaupunkilaiset hyötyivät munkkien saarnoista monella tapaa: he auttoivat hengellisessä hädässä ja antoivat Jumalan siunauksen. Tarvittaessa munkeilta sai myös käytännön apua, esimerkiksi jos piti kirjoittaa kirje – taivas sellaiselta tavallista ihmistä varjelkoon! Sen jälkeen käytävää ovat käyttäneet sotilaat, nykyään matkailijat ja kaikenlaiset kaupustelijat.

Hellemanin Torni Audio

Minä olen naapureitani nuorempi! Munkkientakainen torni ja muinainen Virun mahtiportti – josta tänään on jäljellä enää pari etuportin tornia – ovat puoli vuosisataa minua vanhempia. 

Hinke Torn Audio

Hinke, Hinken, Hincken, Hindrik, Henken – vuosisatojen saatossa nimeni on kirjoitettu monella eri tavalla. Oli oikea muoto sitten mikä hyvänsä, ei naapurista hävinneelläkään tornilla kehumista ollut: sen nimi kun oli Pirun äiti tai Pirun isoäiti (Duveldoer tai Tuefels-Grossmutter). Tosin se johtui kiinteistön omistajasta, jonka nimi oli Johannes Duvelsmoder! Minunkin nimeni tulee luultavasti lähellä eläneeltä raadin palvelijalta ja tallipojalta.

Assauwen Torni Audio

Ennen vanhaan kaupunkilaiset elivät hyvin lähellä eläimiä – enkä tarkoita vain kissoja ja koiria kuten nykyään, vaan myös hevoset, lehmät, siat ja muut kotieläimet olivat samaa huushollia. Ilman niitä ei yksinkertaisesti olisi tultu toimeen! Kaupungin elikot kävivät kesäaikaan muurin ulkopuolella laitumella. Sinne ne vietiin tietysti Karjaportista, jonka tornit olivat 1800-luvulle – eli purkamiseensa asti – minun hyviä naapureitani. Kerrotaan, että olisin itsekin saanut nimeni karjapaimenelta nimeltään Assauwe eli Asso, joka luultavasti oli ihan virolainen mies.